Jääkauden merkkejä
Olet Paljaspäällä, josta on reitin parhaat näköalat, vaikka se ei korkein kohta olekaan.
Jäätikön vetäydyttyä kallioperä alkoi kohota, ja kohoaminen jatkuu tänäkin päivänä. Jäätikkö madalsi ja pyöristi korkeimpia kohoumia. Jäätikön kulutus syvensi jään liikkeen suuntaisia murroslaaksoja tai ruhjeita. Sulamisvedet huuhtoivat ruhjeisiin kertynyttä ainesta synnyttäen rotkoja. Jäätikön kuluttamasta ja kuljettamasta maa-aineksesta syntyi moreeni, joka sisältää kallioperän murskautumistuotteita aina kulmikkaista kivilohkareista hienoon saviainekseen.
Jään alapintaan juuttuneet kivet kuluttivat kallioita ja piirsivät niiden pintaan kulkusuunnan kertovia selviä uurteita. Jää kuljetti mukanaan pitkiäkin matkoja peruskalliosta irrottamiaan kiviä, usein valtavan kokoisia siirtolohkareita eli hiidenkiviä. Suomesta kulkeutuneita lohkareita on tavattu Itämeren eteläpuolelta asti.
Polun varrella näkyvät siirtolohkareet eivät ole Muuratsalon suurimpia. Esimerkiksi luonnonmuistomerkkinä rauhoitetun Kärppäkiven ja Pajukannan luona tien varressa on valtavia lohkareita. Tapion alttariksi kutsuttu lohkare ei ole kovin suuri, mutta erikoinen ollessaan tasapainossa kolmen pienen kiven päällä.
Muuratsalo on 5,6 km pitkä ja 3,2 km leveä kallioinen saari, jonka alueella on neljä yli 190 metrin korkuista vuorta: Hakolanvuori, Kontinvuori, Suovuori ja Lullinvuori. Korkeimmat vuoret yltävät noin 195 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 117 metrin korkeuteen Päijänteen vedenpinnasta.
Paljaspään kivilaji on porfyriittista graniittia, jolle luonteenominaista on sen halkeaminen pystysuoraan.
Jäätikkövirta on kulkenut Paljaspään kohdalla pääosin luode – kaakkosuuntaisesti. Mannerjäätikön kulkusuunta on näkyvissä jään suunnanmukaisina uurteina ja kouruina.
Jäätikkövirta on kuluttanut voimakkaasti lakiosia ja erityisesti kalliomuodostumien luoteisrinteitä, josta syystä ne ovat jyrkkiä ja kaakon rinteet loivempia.
Paljaspään kalliokohoumille on ominaista pisaramainen muoto. Jäätikkö on jyystänyt jyrkähkön luoteisrinteen ja kasannut loivahkon moreenipeitteisen kaakkoisrinteen. Em. tavalla syntyneitä kalliokohoumia kutsutaan drumliineiksi eli moreeniharjanteiksi.
